4.8.2010

Laatokan luotojen suojelu on totta?

Terveisiä Laatokalta!

Laatokan luotojen eli Sortavalan saariston puolesta on järjestetty Etelä-Karjalan luonnonsuojelupiirin ja Pietarin meriteknisen yliopiston toimesta soutuja Laatokalla jo 20 vuotta.

Viime vuosi oli merkittävä läpimurto, Venäjän Federaatio päätti toukokuussa perustaa Laatokan luotojen kansallispuiston. Päätös tehtiin toukokuussa 2009. Pietarissa, laivassa matkalla Valamoon ja Valamossa viime kesänä heinäkuun puolivälissä järjestetyn viranomaisten ja vapaaehtoisvoimien yhteisessä "Laatokan parlamentissä", mikä juontaa juurensa Juha Taskisen vierailuun 15 vuotta sitten soutujen yhteydessä järjestettyyn lehdistötilaisuuteen, viranomaistahot eri puolilla Pohjois-Laatokkaa kiistelivät yhä aluen statuksesta, onko se luonnonsuojelualue, kansallispuisto vai luonnonpuisto ja millaisin paikallisin rajoituksin puistossa saisi vierailla. Po. parlamentti oli soutujen historiassa kolmas ja arvovaltaisin.

Soutujen suomalainen järjestäjä ja organisaattori Pertti Siilahti katsoi tehtävänsä tulleen täytetyksi federaation päätöksen vuoksi ja tänä vuonna järjestetyt soudut ovat viimeiset hänen järjestämänsä. Niinpä Pertti järjesti omiksi jäähyväisikseen ja suomalaisten "soutuveteraanien" kera laivaretken parhaille paikoille.

Suomalaisavusteisesti on Sortavalaan ilmestynyt Laatokan omatoimisia laivamatkoja järjestävä
venäläis-karjalainen osakeyhtiö OOO Pellotsaari (www.pellotsaari.ru missä valikko suomenkielisille sivuille), jonka hienolla kaksimastoisella Nadezhda-laivalla me sitten seilasimme. Firma pitää majaansa Sortavalassa ja sillä on Laatokan tukikohta Pellotsaaressa, Mäkisalon Pekanriuttaa vastapäätä. Saareen on rakennettu luontopolku, jossa kerrotaan myös saaren suomalaisesta historiasta. Toivottavasti sekä suomalaiset että venäläiset matkailijat löytävät tämän yrityksen, sen toivoisi todella menestyvän. Meidän viisipäiväinen täysylläpito, laivan lakanoita myöten maksoi 250 € per hlö. Nadezhda-laivaan mahtuu 14 hlöä yöpymään.

Upealla retkellämme kävimme rakkaimmissa kohteissamme: Bajonnoissa, jossa laatokannorppa tuli heti meitä tervehtimään, Valamossa ja Puutsaaressa.

Koskematon maisema, makean veden ulappa ja jylhät lujat kalliorannat ovat ainakin minulle tehneet syvimmän rentoutuksen jo 16 vuotta. Nyt olemme saaneet - kiitos Pertin uurastuksen ja riippuen venäläisestä toteutuksesta - ainakin osan Karjalasta takaisin.

2 kommenttia:

Hanna Koppelomäki kirjoitti...

Kiitos jutusta, TP! Pellotsaaren linkki ei jostain syystä toiminut suoraan, mutta kun menee sivulle www.pellotsaari.ru ja linkkaa sieltä kielivalikosta, niin myös suomeksi löytyy paljon infoa. Täytyy pitää mielessä, Nadezhda-laiva...

Timo-Pekka Veijonen kirjoitti...

Kiitos, Hanna! Korjasin linkin tekstiin.